Jos työmarkkinat ja kansantalous kykenevät ottamaan iskun vastaan ja sopeutumaan, odotettavissa on myöhempinä vuosina taas myönteistä ostovoiman kehitystä. Ammattiliitoilla on tässä keskeinen rooli, kirjoittaa ekonomisti Mika Maliranta.
Tarinan mukaan joku ammattiosasto olisi joskus vaatinut, että kaikille pitää taata vähintään keskimääräiset ansiot. Tarinan todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Kyseessä taitaa olla vitsi, jolla joskus yritetään irvailla ammattiliittojen talousymmärryksen tasolle.
Liittojen toimintaa tuntevat tietävät, että vitsi ei osu heihin, jotka ammattiliitoissa tekevät päätöksiä sopimustoiminnan tavoitteista ja keinoista. Siellä on osaamista, jolle on paljon käyttöä, kun kehitetään työelämää ja rakennetaan kansantalouden tuottavuuden kasvun edellytyksiä.
Ammattiliittojen osaamiselle on käyttöä, kun rakennetaan tuottavuuden kasvun edellytyksiä.
Ammattiliitot tavoittelevat palkansaajien ostovoiman suotuisaa kehitystä. Ne tietävät hyvin, että tuottavuuden kasvu on pitkällä aikavälillä sen välttämätön ehto. Reaalisen ostovoiman kehityksessä vuodet 2008–2015 olivat surkeita: kuluttajahintojen nousulla korjattu palkkasumma polki paikallaan.
Syynä oli niin sanottu negatiivinen tuottavuusshokki. Se osui pahiten Nokiaan ja levisi sieltä Suomen muuhun kansantalouteen alihankintaketjuja pitkin.
Kehitys on ollut hyvää seitsemän vuotta
Vuoden 2015 jälkeen kehitys on ollut hyvin myönteistä: vuoteen 2021 mennessä yritysten maksama palkkasumma on kasvanut reaalisesti 12 prosenttia.
Reilu kolmasosa kasvusta on tullut työllisyyden noususta. Kehitystä on osaltaan edistänyt maltillinen sopimuskorotuslinja. Sen ansiosta uusien työpaikkojen syntymisaste on yrityssektorilla ollut tavallista korkeampi.
Työntekijöiden palkat voivat kohota sopimuskorotuksia enemmän.
Loput kaksi kolmasosaa on tullut palkansaajien reaalisten keskiansioiden kasvusta. Sitä pyritään edistämään ammattiliittojen neuvottelemilla sopimuskorotuksilla. Ne määräävät, kuinka paljon pitää korottaa sellaisten työntekijöiden palkkoja, jotka jatkavat saman työnantajan samoissa tehtävissä. Käytännössä työntekijöiden palkat voivat kuitenkin kohota sopimuskorotuksia enemmän niin kutsuttujen liukumien ansiosta.
Näin myös tapahtuu, varsinkin silloin, kun sopimuskorotukset ovat maltilliset ja työllisyys korkea, kertoo allekirjoittaneen ja Laboren (entinen Palkansaajien tutkimuslaitos) tutkijan Paolo Fornaron tuore tutkimus.
Tutkimuksen mukaan vuoden 2015 jälkeen samoissa töissä jatkaneiden palkat ovat nousseet reaalisesti toista prosenttia vuotta kohden. Työtä vaihtaneiden ansiot ovat kasvaneet sitäkin ripeämmin.
Ukrainan sota aiheuttaa takapakkia
Yritysten reaalinen palkanmaksukyky on siis kehittynyt viime vuosina suotuisasti. Se on näkynyt parantuneena työllisyytenä ja työntekijöiden kohonneina reaaliansioina.
Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja muiden ulkoisten syiden vuoksi reaaliansiokehitykseen on nyt tulossa taka-askel.
Jos työmarkkinat ja kansantalous kykenevät ottamaan iskun vastaan ja sopeutumaan, odotettavissa on myöhempinä vuosina taas myönteistä ostovoiman kehitystä. Sen varmin vakuus on, että pidämme huolta tuottavuuskasvun edellytyksistä: koulutuksesta, panostuksista tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä toimivista markkinoista.
Mika Maliranta on ekonomisti, Labore-tutkimuslaitoksen johtaja ja professori Jyväskylän yli-opistossa.